Väitöskirjatutkijana I: Työ

Heipä hei! Pitkästä aikaa pääsin taas kokopäiväisesti tutkimukseni pariin, mikä on ilahduttanut minua suunnattomasti. Aikataulutusta haastamassa ovat kaikenlaiset muut kuviot, esimerkiksi luennointi paikallisessa ammattikorkeakoulussa. Tämä on mahdollisesti viimeinen pidempi tutkimusjaksoni, josta aion nauttia täysin siemauksin. 

 

Kyselin aiemmin Instagramin puolella, mikä väitöskirjatutkijan työssä kiinnostaa. Vastausvaihtoehtoina olivat työn sisältö, rahoituskuviot ja julkaisuprosessit. Suurinta osaa vastanneista kiinnostivat kaikki edellä mainitut vaihtoehdot. Tässä postauksessa käsittelen työn sisältöä, joka vaihtelee paljonkin alasta riippuen sekä sen mukaan, onko työsuhteessa yliopistoon vai apurahatutkijana. Itse olen jälkimmäistä, joten työnkuvani on hyvin erilainen kuin "palkkapaikalla" väitöskirjaa tekevällä.

Väitöskirjatutkijan tärkein työ on tietysti itse väitöskirja. Kriteerit väitöskirjalle vaihtelevat eri tohtoriohjelmissa ja yliopistoissa, ja tuore tohtoripilotti tuo oman lisänsä soppaan. UEF:n (Itä-Suomen yliopiston) terveystieteiden tiedekunnan väitöskirjan kriteerit löytyvät yliopiston nettisivuilta. Kliinisessä tohtoriohjelmassa useimmin tehdään artikkeliväitöskirja, joka vähintään sisältää kaksi vertaisarvioitua, jo julkaistua artikkelia sekä yhden artikkelin, joka on lähetetty alan julkaisuun. Lisäksi väitöskirjaan kuuluu yhteenveto-osa, jossa kootaan yksiin kansiin väitöskirjan aihetta koskeva aiempi kirjallisuus, koko tutkimuksen menetelmät ja toteutus sekä tietysti pohdinta ja johtopäätökset.

Teen väitöskirjaa hyvin itsenäisesti, sillä en kuulu mihinkään tutkimusryhmään. Työ vaatii rutkasti itsekuria, aikataulutus- ja organisointitaitoja sekä tietenkin motivaatiota. Olen halunnut pitää langat käsissäni myös väitöskirjaprojektissa. Osin siksi olen kerännyt itse suurimman osan aineistostani ja tehnyt analyysit pääosin itse, samoin kirjoittanut artikkeliluonnokset ja tehnyt vertaisarvioijien ehdottamat korjaukset. Kolmannessa ja viimeisessä artikkelissa joudun turvautumaan tilastotieteilijän apuun, mutta silti teen (haluan tehdä) analyyseissä kaikki ne asiat, jotka osaan.

 

Väitöskirjan lisäksi UEF:n kliinisessä tohtoriohjelmassa tarvitaan 30 opintopistettä. Aikataulutus on hyvin vapaata, ja väitöskirjatutkija voi itse päättää, milloin suorittaa opintoja. Kurssit ovat auki toki vain rajatun ajan, ja usein niissä on suosituksia siitä, missä vaiheessa tohtorikoulutusta niitä suositellaan käytäväksi. Moni kurssi toteutuu syksyllä, mikä on osittain ollut syynä siihen, että jokainen pidempi tutkimusjaksoni on ajoittunut syksylle. Toisaalta moni mielenkiintoinen kurssi jää käymättä siksi, etteivät aikataulut sovi yhteen. Eri tohtoriohjelmissa on erilaiset kurssivalikoimat, ja olen toisinaan harmitellut kliinisen tohtoriohjelman suppeaa valikoimaa. Olen pyrkinyt kuitenkin opinto-opasta hyödyntäen löytämään itselleni sopivan kokonaisuuden, joka tukisi tutkijaksi kasvamistani parhaiten.

Olen suorittanut seuraavanlaiset opinnot:

Kuten näkyy, suuri osa on tutkijan työhön liittyvää yleisosaamista, ei niinkään spesifisti omaan alaani liittyvää koulutusta. Haluaisin vielä opetella tilastotiedettä (R-ohjelman käyttöä) paremmin, joten mahdollisesti käyn vielä R-kurssin tänä syksynä. Kaikenkattavasti en ole kursseja käynyt ensinnäkin aikataulu- mutta myös priorisointisyistä. Olen siis keskittynyt niihin asioihin, joita väitöstutkimuksessani ensisijaisesti tarvitsen, vaikka osa minusta haluaisikin syventyä ihan kaikkeen mahdolliseen.

Väitöskirjatutkijan työni on siis hyvin vapaamuotoista, itsenäistä ja yksinäistäkin. Saan kuitenkin niin laatia itse aikatauluni kuin keskittyä täysin itseäni ja omaa tutkimustani palveleviin asioihin. Työsuhteessa etuina olisi työyhteisö sekä työsuhde-edut, kuten työhuone. Toisaalta siinä roolissa voisi olla opetus- ja muuta vastuuta, mikä taas vie aikaa väitöstutkimukselta. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen omaan tutkijan työnkuvaani tällä hetkellä. Tulevaisuudessa, mikäli tutkijan uralla jatkan, toivon tietenkin saavani myös ohjaus- opetuskokemusta sekä oppia kaikesta siitä, mihin en vielä tässä vaiheessa tutkijan uraa ole ehtinyt omasta mielestäni riittävästi perehtyä.

 

Parasta väitöskirjatutkijana minusta kuitenkin on se, että se tarjoaa mahdollisuuden täysin toisenlaiseen työnkuvaan kuin kliinisessä työssä. En tässä vaiheessa haluaisi enkä varmaan osaisikaan olla "pelkästään" tutkija, mutta pidätän oikeuden muuttaa mieltäni. :) Aika näyttää, kuinka käy.