Takana on ensimmäinen loma sitten helmikuisen töiden aloituksen. Lopetin työt perjantai-iltana, ja suuntasimme lomareissuun heti lauantaiaamuna. Lomatunnelmia saatte nyt kuvina, koska keskityin lähinnä nauttimaan hetkestä vailla sen ihmeempiä analysointeja. :D
Puolivahingossa
päädyimme vuokraamaan mökin samalta seudulta, jossa kävimme lomalla
kolme vuotta sitten. Tuolloin olin liian vaativan kandikesäni jäljiltä
aivan rikki. Oli ilo huomata, etten nyt ole niin pahassa jamassa,
vaikkei nykykuormitustani todellakaan voi väheksyä. Olen onnellinen
siitä, että olen selvinnyt tähän asti!
Näimme sukulaisia, tutustuin paremmin juuriini. Olin vain. Ja luin. Pelailimme porukalla, seurasimme jalkapalloa ja yleisurheilua.
Lomamatkoissa parasta on ehkä kuitenkin kotiinpaluu. Kukkaset, jotka pihalla ovat puhjenneet täyteen loistoon. Herneitä ekaa kertaa omalta pihalta. Ahomansikoita riitti tänäkin vuonna. Koti odotti meitä tyhjillään ja apeana, mutta täyttyi taas äänillä, elämällä ja ilolla. Omia hetkiä varastin yöunista, istuin kesäöinä yksin terassilla ajatuksineni.
Loma tiivistyy muutamaan sanaan: Luonto. Sade. Perhe. Yhdessäolo. Lämpö. Huolettomuus. Rakkaus. Lepo. Auringonpaiste. Rauha.
Arjenkin alettua loma vielä lämmittää. ❤
kopio.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti