Pääsiäistä ja päivystystä

Moikka! Kevättä kohti mennään, lumet sulavat kohisten ja valoa riittää. Pääsiäinen ei tässä taloudessa ollut ihan niin mukava ja rento kuin olisi toivonut, sillä reilu viikko sitten meille tuli kutsumattomana vieraana itse iso K. Yksi kierros käytiin jo viime loppukesästä, joskin silloin sairastui vain pari perheenjäsentä. Nyt saimme me vanhemmatkin kokea, mitä se on, ja jos rehellistä mielipidettäni kysytään, olisi saanut jäädä kokematta. :D Osa porukasta on vielä toipilaina, mutta itselläni sairausloma päättyi torstaina.

 

Niinpä pääsiäistä vietettiin niin mukavasti, rennosti ja vähällä stressillä kuin suinkin mahdollista. Pääsiäiseemme on kuulunut (lasten kasvattamaa) rairuohoa, tulppaaneja, pääsiäismunia, hyvää ruokaa, kaunista musiikkia ja perheen kesken oleilua vailla kummempia suunnitelmia. Ah niin, ja omalla kohdallani päivystämistä, mutta onneksi vain yhden päivän verran.

 

 

Valehtelisin, jos väittäisin erityisesti nauttivani päivystämisestä. Luulenpa, että sellainen ihmistyyppi on aivan erikseen, enkä hyvällä tahdollakaan sovi siihen lokeroon ainakaan tässä vaiheessa uraa. Toki yleislääketieteen päivystys on - hyvässä ja pahassa - aivan erilaista kuin esimerkiksi oman alani päivystys, jonne ohjautuu kuitenkin melko lailla tarkemmin rajatuilla tulosyillä potilaita, mutta luonnollisesti erikoissairaanhoidossa on useammin kyse vakavista syistä kuin perusterveydenhuollon puolella. 

 

Oma päivystyspisteeni on useimmiten kiireinen eikä potilaita tarvitse odotella. Ehkä kerran tai kaksi olen pystynyt lopettamaan työt ajoissa ja taukojenkin kanssa on niin ja näin. (Haluaisin ottaa kuvituskuvia blogiin, mutta ikinä ei ehdi!) Vaikka päivystäessä pitääkin keskittyä siihen akuuteimpaan asiaan, tulee vastaan tilanteita, joissa aikaa vain kuluu enemmän taustatietoja tarkastaessa, aiheeseen perehtyessä ja potilasta tutkiessa. Tulosyitä on laidasta laitaan, ja monet asiat tulevat päivystäessä ensimmäistä kertaa vastaan. Vasta-alkajana joutuu paljon enemmän perehtymään kirjallisuuteen ja hoito-ohjeisiin sekä tietenkin konsultoimaan. Uskon ja toivonkin, että tässä tapahtuu ajan saatossa se suurin edistyminen, tiedon ja taidon karttuminen ja kliinisen silmän kehittyminen entisestään.

 

Opettavaista päivystäminen toki on, ja luonnollisesti itsekin olen aivan erilainen päivystäjä kuin olin aikanaan ekoja kertoja (ihan kauhuissani, myönnän) päivystäessäni. Sinänsä minua ei haittaa työskentely iltaisin, viikonloppuisin tai yleisinä vapaapäivinä, mutta kun nuo tunnit tulevat perustyön päälle, kyllähän se kuormittaa varsinkin pidemmän päälle. Onneksi nykyään mietitään enemmän myös tätä puolta päivystämisestä sen sijaan, että mennään "ainahan näin on tehty"-ajatuksella. Ja kyllä, näitä asioita mietin paljon ennen lääkikseen hakemista, kun olin jo tuolloin perheellinen ja tiesin, että päivystäminen jos jokin muodostuu työelämän akilleenkantapääkseni.

 

Jatkoa varten olen ottanut asenteen, etten mieti liikaa tulevaa, vaan keskityn siihen työhön ja toimenkuvaan, mikä milloinkin on. Jokaisessa työssä ja tehtävässä on hyvät ja huonot puolensa, ja aion pohtia ongelmakohtia sitten, jos ja kun ne vastaan tulevat. Tk-lääkärin työstä ja yleislääketieteen erityiskoulutuksesta (YEK) kirjoittanen omasta näkökulmastani  jossain kohtaa enemmänkin. :) Kysymyksiä otetaan mielellään vastaan!

 

 

Joka tapauksessa neljä vapaapäivää (omalla kohdallani kolme em. syystä) tulivat tarpeeseen. Vajaita työviikkoja on onnekseni luvassa jatkossakin, onhan kohta jo vappu ja helatorstai ja koulutuspäiviäkin jokunen keväälle tulossa. Toivottavasti kevättuuli puhaltaa mennessään tämän porukan sairastelut, sillä tässä loputtomassa sairastelukierteessä alkaa olla jo tragikoomisia piirteitä. Valoa kohti, kyllä tämä tästä taas!